maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mercedes W203 - "Back To Black" Part. 2 Feat. Zymöl

Ja sitten päästiinkin aloittamaan kesää 2014, tästä se pikkuhiljaa taas virkistyy. Talvi onkin ollut melkoista hiljaiseloa kiillottelusaralla. Yhden kaverin Skylinen kiillottelin alkuvuodesta, kun se oli maalattu ja vesihiottu, mutta ei siitä nyt sen enempää..

Eli täällä taas, tallinomistajan Mersun kimpussa.  (part 1. täälläTakana 1 vuosi ja 30 tkm..  Hommaan oli varattu aikaa vuorokausi, ja pelottikin etukäteen riittääkö se, kun vuoden aikana Mersuu  on kuitenkin tehty jo koneremonttia, alustan vaihtoa, puskureiden vaihtoa, kattokaiteiden poisto yms...

Ensin tetiin pesu vahvalla liuotinpesuaineella ja huuhtelu painepesurilla.
Sitten auto siirrettii. talliin ja ryhdyttii. suorittamaan käsinpesu lammaskintaalla ja liuotinpesuaineella sekä pien- ja raudanpoisto. Pikeä oli sen verran lennellyt kylkiin, että pari kertaa jouduttiin pienpoistoaineet heittämään kylkiin. Tämän jälkeen vielä pesu lampaalla kera liuotinpesuaineen. Tässä vaiheessa totesimme pintojen olevan siinä kunnossa että Clayta ei ole tarvetta autolle näyttää.



Sitten aloitettiin varsinainen pintojen tutkiminen ja naarmujen etsiminen sekä tarkastelu.
Etsimiseksi se jäikin. Pinnat olivat paremmassa kunnossa kuin mitä ne ovat monen "ammattifiksarin" myllytysten jäljiltä..

Tässä muutamat ennen kuvat todisteena:







Pahimmat naarmut koko autosta löytyivät kuskinpuolen takaoven etuosasta. Naarmut ovat tulleet luultavasti autoon kulkemisen yhteydessä.

Mutta tällaiset naarmut lähtee kivuttomasti ilman minkäänlaisia tuskanhuutoja tallin nurkasta.

Autoa on siis pesty VAIN oikeaoppisin pesutavoin: esipesu, 2 ämpärin taktiikka, oikeat pesuaineet, lammaskinnas jne..

Ja tätä piti sitten alkaa vielä kiillottelemaan



Aseeksi Mersun kovaa pintaa vastaan otin ensimmäisestä sessiosta tutut valinnat. Rotary koneeseen kiinni sininen Hex ja Schollin S30. Muutamia syvempiä naarmuja poistin paikallisesti käyttämällä 80mm halkaisijalta olevaa pientä Flexipadin karvalaikkaa sekä Schollin S3 Gold kiillotusainetta.

Sinisen Hexin jälkeen näyttikin sitten tältä










Kiillotuksen jälkeen auto pestiin vielä kauttaaltaan lampaalla ja vahvalla liuotinpesuaineella, jotta kaikki kiillotusainejäämät saatiin pinnoilta pois.

Sitten illan päätähti. Tilasimme tätä mustaa autoa varten uuden vahan:

Zymöl Glasur

Glasur on vahvasti vaniljan tuoksuinen todella rasvainen luonnonvaha, joka sisältää 56% keltaista carnaubavahaa.  Vahan voi levittää käsin tai levittimellä ja edelleen pätee sääntö: vähemmän on enemmän. Eli mitä ohuemmin onnistuu vahan levittämään sen parempi ja samalla vahamäärällä saadaan paljon enemmän vahauskertoja. Pintaan jäävä kerros ei ole yhtään sen paksumpi, vaikka vahaa levitettäisiin sentin kerros, vaan aina se ylimääräinen pyyhkiytyy pois pyyhintävaiheessa ja vain se ohuen ohut kalvo jää siihen pintaan. Ja yleensä myös poispyyhintä on sitä helpompaa mitä ohuemmin vahan on onnistunut levittämään. Yleensä jos vaha kuivaa näkyväksi valkoiseksi kerrokseksi on vahaa tullut laitettua reilusti liikaa.

Vahauksen aukana kokeilin levittää pienen alueen käsin, mutta koska aiempaa kokemusta käsin levittämisestä ei ole niin en sitä nyt ala sen suuremmin arvostelemaan. Totean vain, että todella helpon tuntoista työstettävää ihan avokäsinkin, toki tällä tavalla vahan kulutus on paljon suurempaa kuin käytettäessä erillistä levitintä.

Muutoin kävin koko pinnan läpi vaahtomuovilevittimen avulla. Aluksi kun uusi levitin ei ollut kunnolla imenyt itseensä vielä ainetta, tuli vahaa helposti laitettua ihan liikaa. Mutta vahan koostumuksesta johtuen näky oli ihan epätodellinen verrattuna muihin vahoihin joita aikaisemmin olin käyttänyt. Näytti nimittäin siltä, kuin joku olisi hieronut margariinia auton pintaan, niin rasvainen se oli.

Mutta kun alkuvaikeuksista pääsin, niin mielestäni Glasur on yksi helpoimmista käyttämistäni vahoista levittää. Vahasin auton kahden paneelin tekniikalla eli ensin vahasin kaksi osaa, ja pyyhin ensimmäisen. Sitten vahasin kolmannen ja palasin pyyhkimään toisen jne. 
Sieltä missä onnistuin vahamaan riittävän ohuesti, poispyyhintä oli todella helppoa. Niissä paikoissa joihin vahaa tuli liikaa, sen huomasi myös poispyyhittäessä, mutta ei se siltikään ollut vaikea pyyhittävä.
Rasvaisuuden takia poispyyhintä ajankohdan arviointi oli hieman hankalaa. Normaalilla sormipyyhintätestillä tuntui kuin rasva vain pyörisi pinnassa, mutta liinalla kun pyyhkäisin niin tuli kerrasta kiiltävää hyvää pintaa. Eli kokeilemalla onneen.

Kesto tällä vahalla on parin suomalaisen toimesta todettu olevan helposti 6-9kk jopa suomen oloissa, mutta tähän vaikuttaa suuresti oikeat pesutavat, -aineet ja -välineet. Huippuvahapinnankin saa pettämään parin pesun jälkeen, jos pintaa pesee harjalla ja vahvoilla liuottimilla.

Loppukaneettina voisin todeta, että tämä tulee olemaan ehdottomasti suosikki vahani. Helppokäyttöinen, hyväntuoksuinen (toiset ei välttämättä tykkää, mutta eipähän haise liuottimelle) ja antaa uskomattoman hienon pinnan.Tämän jälkeen musta näyttää oikeasti Mustalta.

Vahapurkin koko on 236 ml ja hintaa purnukalla on Suomenkamaralta ostettaessa noin 120 € ja ulkomailta sen voi saada omakseen 100 punnalla. Oikeaoppisella vahauksella yhden vahauskerran hinta tällä premiumluokan vahalla jää kuitenkin vielä huomattavasti halvemmaksi kuin esimerkiksi kansan kestosuosikki yhdistelmällä Autoglymin punainen + kultainen. Lisäksi Zymölin kesto on vähintään kaksinkertainen AG:n yhdistelmään verrattuna.

Ja sitten muutamat kuvat aiheesta

Tässä vaha levitettynä konepellille. 


Tässä kuvassa näkyy liiallisesti levitettyä vahaa konepellissä. 



Ja sitten ne viimeiset kuvat valmiista.. Kesärenkaat odottavat vielä tallin nurkassa asentamista. Samalla kun minä kiillottelin autoa, omistaja vahaili kesävanteita.










Ja sitten parit vesileikit ;)



En myöskään voinut vastustaa kiusausta kokeilla miten se pinta oikeasti hylkii vettä..
Tässä pieni näyte siitä videon muodossa


Kiitti ja kuitti. 
Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään ja kesän tulevia haasteita.

- Joonas -